Terve vaan arvon ystävät!
Meillä on täysi sairastupa ollut puoli yötä.. Esikoinen nukahti jo kello puoli yhdeksän illalla. (Mikä ei ole hänen tyylistään)
Noo, kävin sitten illalla lasten nukahdettua suihkussa. (Niin ku varmaan kaikki pienten lasten äidit tietävät) Sain siis molemmat lapset nukahtamaan ihmistenajoissa! (Mikä voittaja fiilis!) Tuota voittaja fiilistä ei sitten kauaa kestänyt. Laitoin herra M:lle viestin, että tulee ”hiljaa” kotiin. (Tämähän ei koskaan toimi, koska kaikki mahdolliset valot pitää räpsäyttää päälle. Ja ehdottomasti ”hiipiä” makuuhuoneeseen kysyäkseen, että nukunko jo..) Esikoinen rupesi kitisemään, ja kulosti tuskaiselta. Ei kauaa mennyt, kun koko sänky/lattia oli oksennuksessa. Ja oksennusta valui sängyn kaiteiden välistä..
Siirsin esikoisen herra M:n ja minun sänkyyn. Poika oli jo tuolloin vähän lämmin. Siivosin oksennukset, ja vaihdoin pojan sänkyyn lakanat.
Sänkyyn mennessäni pikkumies oli tulikuuma. (Siis suurentelematta minun käteni ”paloi”) Minä hain nopeasti kuumemittarin. Kuumetta oli 40,1 astetta! Tällöin herra M tuli kiireellä kotiin. Esikoinen vai makoi vetelänä. Herra M:n saavittua huoneeseen esikoinen nosti päätään, ja oksensi herra M:n tyynylle 😀 Herra M vei pojan viileään suihkuun, ja minä etsin särkylääkkeet valmiiksi. Esikoinen vilkutteli kattoon päin ennen suihku vaihetta. Ja jo tässä kohtaa soitin hoitajalle. Esikoinen on taipuvainen kuumekouristuksille. (Ihmettelen suuresti, ettei tällä kertaa saanut yhtään kohtausta 😶)
Tuon jälkeen ei kuitenkaan enään oksentanut, ja kuuma alko laskemaan. Itse nukahdin vasta kello kaksi yöllä. Lähinnä sen takia, että jos poika olisi alkanut kouristelemaan/oksentamaan. Hän kuitenkin nukkui sikeästi aamuun saakka. Nyt menee jo hienosti aamupala alas. 😂
Sitten se matka tarina:
Matkalla paratiisiin? Niin mitenkä sen nyt ottaa…
Kannattaako lähteä yksin ensimmäistä kertaa lentokoneella ja 3kk ikäisen vauvan kanssa Turkkiin.. No miksikäs ei 😎
Itse lähdin esikois pojan ollessa 3kk turkinmatkalle kuukaudeksi.
Onneksi suomen päässä oli mukavia Turkkilaisia miehiä ketkä antoivat kokonaisen penkkirivin minulle ja pojalle. Tai sitten eivät kestäneen puklun lemua, who knows 😂
Mutta tosissaan matka Turkkiin meni muuten todella hyvin, mutta poika puklaili reippasti paitansa maitoon. Lisäksi korkealla taivaalla oli paljon ilmakuoppia mitkä saivat minun oloni pyörryksiin.
Olin sen verran ”viisas”, että otin pojalle kantorepun mukaan. Se oli hyvä ratkaisu. Etenkin ku yksin lensin.
No Turkkiin lento kesti n. 3h ja 30min.. Ja muistan laskeuduttuani, että kuinka pelottava matka bussilla terminaaliin oli. Eihän se niin justiinsa, mutta passitarkastuksen jälkeen iski iso paniikki. Onneksi oli puhelimessa facebook messenger. (Luulis ettei hätätilanteessa mieti puhelinlaskua, mutta..?) Tunsin oloni todella tyhmäksi, kun herra M odotti minua 10m päässä missä minä olin. 🤗
No mutta herra M oli ilonen, etten tehnyt katoamis temppua. Lensimme siis pojan kanssa Helsinki-Istanbul välin kahdestaan. Herra M liittyi matkaamme Istanbulin lentokentällä. Lensimme Istanbulista vielä Malatyaan myöhemmin illalla n. klo: 20.00 aikaa.
Muistaakseni olimme kymmenen maissa huoneistossa jonka herra M oli vuokrannut Turkissa olo ajaksi.
Huoneisto oli kolmioksi tarkoitettu, ja valmiiksi kalustettu. Siellä oli myös kaksi vessaa. (Luojan kiitos!)
Toinen vessa oli sellainen mikä suomestakin löytyy, ja toinen.. No, reikä lattiassa ja siihen malliin. (Ei olis ollu kiva kyykkiä tuntia.. Terveisin ärtyneen suolen omistaja) Minä käytin perinteistä ja herra M Turkkilaista. Perinteisessä vessassa oli lisäksi kylpyamme ja suihku.
Olimme aika rauhaksiin seuraava päivä. Koska poika ja minä olimme todella väsyneet matkasta.
Herra M oli järjestänyt minulle ihanan yllätyksen muutama päivä saapumisemme jälkeen. Hän oli pyytänyt serkkunsa meille lapsenvahdiksi. Ja vei minut paikalliseen ostoskeskukseen syömään/shoppailemaan.
Muina päivinä kävimme kiertelemässä Malatyan keskustassa. Olimme Turkissa tammi/helmikuussa jolloin ilmalämpötila oli n.+6-+8 astetta. Aurinko paistoi aivan älyttömän hohkaavasti. Muistankin kuinka poskipäitä kuumotti 3h ulkona olon jälkeen. Mutta siis yhtä kylmä, kun meillä keväällä.
Kävimme myös sukuloimassa herra M:n setien luona. Samalla näin herra M:n serkkuja. Täytyy kyllä myöntää ettei pää enää kestänyt yhtään nähdä herra M:n sukulaista loppu ajasta.
Loppu ajasta kävimme miehen äidin ja isän luona. Ei siitä pusuttelusta meinannut tulla loppua. 😥
Herra M:n vahemmat asuvat kivi/betoni talossa jossa on huoneita jokaiseen tarkoitukseen.. Heidän kanssa asui myös herra M:n kaksi siskoa ja yksi veli. Poika oli totta kai kaiken keskipisteenä. Lähes.. Muistan, että herra M raahasi minut huoneeseen jossa oli ainakin kahdeksan naista rivissä. Olo oli, ku supermallilla tuomariston edessä. Ensimmäisenä aamuna vessaan mennessäni meinasin äässilleni lentää, kun vessan ikkunasta näkyi naudan ruhon roikkuvan puusta. Lisäksi kanat pomppivat ruhon alla, ja kukko kiekui tunkiolla päällimmäisenä.
Siellä emme viihtyneet, kun kolme päivää. Lähinnä sen takia, että halusimme viettää vielä viikko ilman hösellystä ennen takasin lentoa.
Jos kokemuksesta pitäisi sanoa niin voisin väittää, että rukouskutsun ensi kuulemimen oli mieleen painuvaa.. Aivan mahtavan kuulosta!
Ensimmäisenä aamuna ei ollut kyllä kiva herätä rukouskutsuun. Meinasi tämä mamma kierähtää sängystä alas, poika tosin vaan käänsi kylkeä tyytyväisenä.
No loppujen lopuksi lähdimme lentäen Malatyasta Istanbuliin. Ja herra M jäi Istanbuliin töihin. Lensin siis samaa reittiä yksin kotiin mistä olin tullukkin. Reissu oli hyvä kokemus siinä mielessä, että kyseessä oli ensimmäinen matka lentäen. Mutta aivan mahtava. 😊
Sillä matkalla ymmärsin kuinka pieni mielisiä ja yksinkertaisia me suomalaiset olemme.
Toivoisin, että jonain päivänä saisin kokea tuon Turkin ihanuuden uudestaan 😊❤