Maailman ihanin sana maan päällä. ❤
Muistan kun eilisen kuulevani odottavani esikoista. Olin tällöin naistentautien poliklinikalla kolposkopia tutkimuksessa. Tällöin tutkiva lääkäri: ”hmmm.. tämä sinun kohdunsuu näyttää kovalta, ja on vetäytynyt taakse”.
Minä tyhmänä ”onko se vakavaa?”
Lääkäri ”noo, ei varsinaisesti. Olisiko sinulla raskauden mahdollisuus?”
Minä: ”siis mitä?”
Lääkäri: ”otetaanpas ultralaite, ja katsotaan.” Lääkäri jatkoi: ”joo, kyllä täällä näyttäis alkio kasvavan ja sydänkin sykkii jo.”
(Tässä kohtaa olin shokissa, vaikka siis raskauden mahdollisuus oli olemassa)
Minä: ” Okei”
Loppu tutkimuksen olin hiljaa.
Herra M oli kuitenkin heti onnellinen, kun ultrakuvan hänen käteen lätkäsin.
Poika ku synty ei oikeen ensin uskonu, että rinnalla oleva vauva on mun. Kaikki oli kuitenkin uutta ym.
Muistan myös, kun poika sanoi ensimmäistä kertaa ”äiti”. Makoilin pojan vieressä sängyllä, ja hän höpötteli omia. Vähän ajan päästä kuulu ”Äiti!” Tämän sain jopa videolle! (Ja koska olen ylpeä äiti lähetin videon kaikille mahdollisille ihmisille. 😂)
Tyttöä ku aloin odottamaan en oikeastaan edes tajunut, että taitaa olla pullat uunissa. Menin pojan ja herra M:n kanssa minun äidilleni, ja vaihdoin pojan kakka vaippaa. No oksu meinas lentää. Tällöin äitini tokas: ” ootkos raskaana?” Ööö.. Kyllähän ne rinnat oli todella kipeät ja turvoneet. Mahakin oli TODELLA turvoksissa. Mutta ajattelin vain kuukautisten olevan alkamassa.
Tässä raskaudessa sain tietää raskaudesta rv 5. Mullahan tuli kuukautiset miten sattui tytön jäljiltä. Ja tajusin oikeastaan 3pv pisimmän kierron jälkeen, että minnekkäs ne menkat jäi. No testiinhän pärähti plussa aika haikappaa.
Molemmat lapset huutaa välillä kuorossa äitiä. Ja yleensä esikoisella on ihana tapa sanoa ”hei, hei äitiiii!” Esikoinenhan ei osaa vielä puhua kunnon lauseita, ja sanojen muodostaminen on haastavaa. Sekoittaa suomen ja kurdin keskenään, mikä on oikeastaan aika hauskan kuullosta. Alku on suomea ja loppu kurdia, tai toiste päin.Tyttö on oppinut sanat oikeastaan veljeltään. Niin kun esim: teetä, täältä, täällä, äiti, baba, kiitti ja yrittää toistella muitakin arkipäivän sanoja.
Tyttö oppisi sanomaan äiti n.9-10kk iässä.
Äiti on niin voimakas sana, ainakin minun korvaani. Äitinä olo on oikeastaan, kun luotu minun luonteeseen.
En ole koskaan ollut mikään reissaaja. Enkä menijä. Meistä herra M enemmänki tykkää mennä ja tulla.
Minulle oli ihan selvää pienestä lähtien, että jonain päivänä minusta tulee äiti.
Minä olin aina se, joka leikki nukeilla ja muut leikki isojen ”tyttöjen” leikkejä.
Olen ajatellut, että minkä ikäisenä olisin lapsia hankkinut jos en olisi alkanut esikoista odottamaan. Lisäksi oli selvää, että haluan lapset pienellä ikäerolla. Muistan itse kuinka leikin oman siskoni kanssa. Ja kuinka sitten taas asiat muuttui, kun pikkusisko(puoli) syntyi. Olin tuolloin 10v. Pienenpänä sitä ”sopeutui” jotenkin paremmin. Ja myöhemmin saa keskittyä itseensä ja antaa tukensa omille lapsille päätösten tekoon. Ehkä joku päivä saan kuulla sanan ”mummi” omilta lapsen lapsilta. 😊
Enkä panikoi, että vanhenen nopeammin ku on omia lapsia. Lapset tekevät ainakin minun elämän rikkaammaksi, ja tunnen itse olevani jotain suurta. Ja olo tuntuu nuorelta vielä 50v:nä! 😊
