Kuukausi: helmikuu 2017

Tänään onki sitte laskiainen..
Mäkeä on laskettu molempien lasten kanssa. 🌞

Sain pullataikinankin tehtyä! 💪

 

Flunssa tuli nyt sitte koko perheelle. Herra M sai iloisen miesflunssan. Ja todistetusti on melkeen koko vartalo halvaantunu tästä johtuen! 🖒

Äitini tuli toissapäivänä lastenhoito avuksi. Lähtee vasta rakenneultran jälkeen. Eli vielä pari viikkoa on auttelemassa.

Herra M:llä on joku ihmeellinen rintakarvojen pörhistely vaihe.. Tuon kuuluisan miesflunssan lisäksi. Lisäksi herra M:stä on tullut täysin avuton. (Toivon todella, että kyseessä on joku väli vaihe..)

Niin ja minulla on alkanut flagyl kuuri auttaa. Ihana olo, kun ei kokoo aikaa supistele. Jes! Mutta liitoskivut/kohdunkasvukivut alkoi muistuttaa olemassa olostaan. Siispä otin mahan tukivyön käyttöön ulkona oloilujen ajaksi.

Sikiön liikkeet näin eilen ensimmäistä kertaa mahan päältä ❤

Näin unta, että olin rakenneultrassa. Valitettavasti uni jäi siihen, että kätilö kerki kysymään vain olosta. Sitten nuorimmainen heräsi päiväuniltaan 😂 Harmi!
Onneksi enään 17 päivää ultraan.. Pelottaa niin paljon. 😣 Ei kannata lukea googlea eihän? 😯

Esikoinen on taas kova työmies. 😂 Koko ajan pitäis jotain tehdä. Onneksi on maama auttamassa.
Nyt ku maama on lastehoito apuna olis niin kiva, jos herra M vaikka keksisi jotain yhteistä tekemistä.. 😚

 

Tänään oliski jo rv 18+1. Siis viime viikonloppuna jo huomasin, että en pysty kauaa makaamaan sängyssä. Ilmeisesti kohtu painaa jonnekkin. Tulee ns.puristava tunne. Ja olo niin ku loppuraskaudessa, kun vauva painaa isoihin verisuoniin. Lisäksi huomasin, että sen jalan sisäreisi puutuu millä kyljellä nukun. 😥 Selälleen en voi maata enää ollenkaan, sillon tuntuu et koko kroppa jää ilman verta. Eli ilmeisesti kohtu painaa isoja valtimoita jotka löytyy tuolta selän ja kohdun välistä.
Mullahan on taaksepäin kallistuva kohtu. Joka itseasiassa on ensimmäisessä ja tässä raskaudessa näkynyt huomattavasti, lähinnä mahan kasvussa. Olo on niin ku erittäin ”täytetty”, ja luutavasti nukun puoliksi istuen loppuraskauden.. (Näin tein esikoisestakin)

Luutavasti saan tuossa rakenneultran jälkeen alkaa käyttää tukivyötä.. Liitoskivut ei ole tässä raskaudessa vaivanut niinkään. Kivut on ollu lähinnä hetkittäisiä repäisyjä. Tukivyö on hyvä siinä mielessä, että selkä ei niin rasitu. Ja paino jakautuu sasaisesti mahan ja selän puolelle.

Verenpaineet on taas mukavasti aina välillä laskenut. Huomaa sydämmen tykytyksestä ja huonosta/huippaavasta olosta.

Esikoinen on hokannut, että mamman masussa taitaa olla jotain muutakin ku pelkkää sisuskalua. Tuo dopplerin, ja sanoo ”hauva” (tarkoittaa siis vauvaa). Lisäksi silittää masua ja näyttää välillä mahaa. Hän on sitä mieltä, että myös hänen masussaan asustaa jotain ylimäärästä. Yhtenä päivänä yritti saada omasta mahasta vauvan sykkeitä kuuluviin. 😂
Näyttää myös puhelimesta ultrakuvaa, ja on alkanut hoitaa nukkea.

Kahden ja puolen viikon päästä ois jo rakenneultra. Jännitys on lähinnä muuttunu peloksi. Vaikka tiedän, etten voi vauvan rakenteisiin vaikuttaa. Ja jos jotain on vialla en voi asioita itse korjata…

Toivottavasti ultraaja oisi eri, kun np-ultrassa. Oisi kiva, että joku kertoisi mitä tutkii ku ultraa. Eikä vaan tokase kaiken olevan ok. Mulla on kahdessa aikasemmassa ollut sama kätilö ultraamassa. Todella mukava. Kertoi aina mitä oli tekemässä ja katsomassa. Sai myös jännityksen katoamaan ilmapiiristä.. Esikoisella oli pari ”kystaa” päässä. Mutta tuolloin ultraava kätilö ilmoitti heti, että yksittäiset kystat eivät ole vaarallisia. Vain jos esim. sydämmestä tai raajojen pituudesta olisi ollut huomautettavaa vielä lisäksi, olisi voinut löydös viitata down syndroomaan.
Selitti myös, joka elimen kohdalla minkä näköinen löydös olisi epänormaali. Harmi vain etten ainakaan viimeksi nähnyt tätä kätilöä koko äitiyspolilla. Tytöstä oli np-ultrassa kätilö, joka osas turkkia muutaman sanan. Herra M oli  innoissaan. Harmi ettei ultraajaa saa itse päättää.. Se ku on kuitenki niin henkilökohtanen asia. Sen näkee sitten seuraavalla kerralla. En varmaan nuku edellisenä yönä ennen ultraa.. Neuvolaki on sitten 21.3. Eli heti seuraavalla viikolla ultrasta. Terveydenhoitajahan kysyi, että olisinko halunnut antaa näytteet äitiyspolilla. Mutta mielummin menen neuvolaan tutulle hoitajalle. Nämä viikothan on menny todella nopeasti. Ja luulen, että pari viikkoa menee vielä nopeammin. 
Olin niin ylpeä, kun löysin hm:stä äitiyshousut. Nooo… Nehän tippuu.. Samoin muutkin vaatteet. Ja totta kai piti ostaa vielä uudet vaatteet isoa kokoa. 😂 Ties mitkä ”rytkyt” päälleni keksin.
Ehkä täytyy hommata jossain vaiheessa pienemmät housut. 😃 Nämä on tällä hetkellä kokoa 42. Mutta tiedän, että loppu ajasta nämä on ihan sopivat. Tuntuu turhalta ostaa monet housut, kun ei niitä kumminkaan tule käytettyä ku vaan sen 5-6kk.

Olen muuten huomannu, että sikiön liikkeet on tullu voimakkaammaksi. Nyt tuntuu jo alamakkaralla potkuja. Lähinnä puoli istuvassa asennossa jalat hieman koukussa. Mutta edelleen oikealla puolella 😂 Hän on ilmeisesti muuttanut oikealle puolelle kohtua. Mutta silti jaksaa yllättää joka kerta.

Olen myös nähny parina yönä unta poika vauvasta. Ensimmäisessä unessa lapsi oli letkuissa. Mutta pojan näköinen.. Toisessa unessa kävin läpi jotain ”kivutonta ja luonnollista” synnytystä. Ja lapsen synnyttyä kurkkasin haaraväliin ja ensin näytti ihan tytöltä, mutta sitten hän olikin poika. Kuulutin isoon ääneen herra M:lle, että nyt sait pojan! Mitähän tuoki uni mahtaa meinata. Ihmettelen vaan, että molemmilla uni kerroilla vauva on paljastunut pojaksi. Miksi ei kuitenkaan tytöksi? 🤔

Tässä vielä vähän sikiön kehityksestä!
(Vau.fi)

19. raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 18 viikosta ja 0 päivästä 18 viikkoon ja 6 päivään (18+0 – 18+6).
Sikiön paino: 220 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 13,5 cm
Koko pituus: 18 cm

Tämän viikon alussa sikiö on 16 viikkoa vanha. Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Tätä kutsutaan mekoniumiksi, josta tulee lapsen ensimmäinen uloste. Sormenpäihin ja varpaisiin kehittyvät kullekin ihmiselle yksilölliset jälkensä.

Verenkierto on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi. Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.

Edelleenkään flunssa ei ole tullut kunnolla.. Kurkku on aivan älyttömän kipeä, ja lihaksia särkee.. Kurkku on täynnä limaa. Yök! Esikoisenkin nenä vuotaa.

Tänään ajattelin tehdä pullaa, mutta ei tämä mamma taida jaksaa.

Tyttö nukkui jopa yli klo 8:aan. Itse heräsin vähän yli seitsemän, ja menin vessaan räkimään. Kuuntelin myös dopplerilla vauvan sydänääniä. Sykkeet olivat siinä 120-150:ssä. Oli ensin vaikea saada äänet kuuluviin, kun pikkunen mahtuu liikkumaan niin paljon. 😊

Herra M osti sen tietokoneen meille. Lisäksi toi arkkupakastimen. 😂 Tämähän on vanha vitsi, että miehen mukaan tarttuu aina jotain muutakin, kun on tarkoitettu. 😃 Ja me naiset olemme muka tuhlaavia, pyh minä sanon!

Viimeksi mies meni ruokakauppaan.  Hän tuli kotiin pienen kassin kanssa missä oli kanankoipia, ja iso karkkipussi. 😂 Niin ku öö.. No minä menin seuraavana päivänä itse kävellen kahden lapsen kanssa kauppaan.

Näin muuten yöllä unta niin, kun olisi supistanut. Mulla on ollu kyllä vatsan kanssa ”ongelmia” nyt on kyllä parina pv:nä tullu kramppimaisia alavatsakipuja. Ja vessalla ollessa alavatsaa sattuu. Niinpä päätin, että menen käymään lääkärissä varmuuden vuoksi. Vauva liikkuu ihan normaalisti. Mutta hyvä se on hoitaa mahdolliset tulehdukset/vaivat pois. 😊 Jotenki tulee aina synnytykset mieleen sairaala hajusta. 😂 Ja ultrat.. Samassa sairaalassa, kun nuo kaikki tehdään.

Lääkäri oli hyvinkin tarkka ja perusteellinen. Inhottaa  vaan, että joka kerta raskaana olevalta ”seulotaan” klamydia. Ymmärrän kyllä, että pitää olla tarkka tuon tyyppisten tulehdusten kanssa. Mutta esim viime raskaudessa se seulottiin minulta n.8-9 kertaa. 😃  Ja siis joka kerta tulos oli negatiivinen. Neuvola terveydenhoitajaa nauratti, kun viimeisen lääkärikerran jälkeen neuvola käynnillä tutki tietoja. ”Jaa, sinut on noin monet kerrat laitettu testeihin” 😂 Mulle nuo lääkäri käynnit on hyvin tuttua puuhaa, solumuutosten takia. Joten mikään ei enää ihmetytä eikä kummastuta. Onhan se hyvä ottaa varman päälle. Mutta pitääkö melkeen joka kuukausi? No työtäänhän nuo lääkärit vaan tekee.

Mummo tuli onneksi katsomaan lapsia lääkärissä käynnin ajaksi. Herra M hengaili kahvilassa puolet ajasta, ja soitteli 10 min välein, että joko oot lääkärissä käyny.

Sisätutkimuksen aikana supisti. Siis ikinä ei ole supistanu. Ei ikinä. Sain siis paikallishoitoon flagyl nimisen lääkkeen. Ja siis tulehdus löytyi. Otettiin vielä pissanäyte. Toivottavasti siinä ei ole mitään, että selvittäisiin nyt vain tuolla hoidolla.

Jotenki tämä kipu on niin voimakasta. Ehkä tämä parin pv sisällä helpottuu. Kumartaminen ja kävely sattuu tuonne sisuskaluihin. Lääkäri käski ottaa rauhallisemmin pari päivään ennen, kun lääke alkaa purra. Mitenkä otat? Hoidettavana on 1v ja 2v, ja molemmalla on kaksi vikkelää jalkaa. Ja mies.. Kuka ei ole ikinä kotona. Onneksi on päiväuni aika. Kerkee hyvin toipua lääkärin kopeloimisesta. Sikiö kovin muksauttelee tuolla masussa, eli hänellä kaikki taitaa olla kunnossa. Vaikka mamman paikat on rempalla 😂

Maailman ihanin sana maan päällä. ❤

Muistan kun eilisen kuulevani odottavani esikoista. Olin tällöin naistentautien poliklinikalla kolposkopia tutkimuksessa. Tällöin tutkiva lääkäri: ”hmmm.. tämä sinun kohdunsuu näyttää kovalta, ja on vetäytynyt taakse”.
 Minä tyhmänä ”onko se vakavaa?”
 Lääkäri ”noo, ei varsinaisesti. Olisiko sinulla raskauden mahdollisuus?”
Minä: ”siis mitä?”
Lääkäri: ”otetaanpas ultralaite, ja katsotaan.” Lääkäri jatkoi: ”joo, kyllä täällä näyttäis alkio kasvavan ja sydänkin sykkii jo.”
(Tässä kohtaa olin shokissa, vaikka siis raskauden mahdollisuus oli olemassa)
Minä: ” Okei”
Loppu tutkimuksen olin hiljaa.

Herra M oli kuitenkin heti onnellinen, kun ultrakuvan hänen käteen lätkäsin.

Poika ku synty ei oikeen ensin uskonu, että rinnalla oleva vauva on mun. Kaikki oli kuitenkin uutta ym.

Muistan myös, kun poika sanoi ensimmäistä kertaa ”äiti”. Makoilin pojan vieressä sängyllä, ja hän höpötteli omia. Vähän ajan päästä kuulu ”Äiti!” Tämän sain jopa videolle! (Ja koska olen ylpeä äiti lähetin videon kaikille mahdollisille ihmisille. 😂)

Tyttöä ku aloin odottamaan en oikeastaan edes tajunut, että taitaa olla pullat uunissa. Menin pojan ja herra M:n kanssa minun äidilleni, ja vaihdoin pojan kakka vaippaa. No oksu meinas lentää. Tällöin äitini tokas: ” ootkos raskaana?” Ööö.. Kyllähän ne rinnat oli todella kipeät ja turvoneet. Mahakin oli TODELLA turvoksissa. Mutta ajattelin vain kuukautisten olevan alkamassa.

Tässä raskaudessa sain tietää raskaudesta rv 5. Mullahan tuli kuukautiset miten sattui tytön jäljiltä. Ja tajusin oikeastaan 3pv pisimmän kierron jälkeen, että minnekkäs ne menkat jäi. No testiinhän pärähti plussa aika haikappaa.

Molemmat lapset huutaa välillä kuorossa äitiä. Ja yleensä esikoisella on ihana tapa sanoa ”hei,  hei äitiiii!” Esikoinenhan ei osaa vielä puhua kunnon lauseita, ja sanojen muodostaminen on haastavaa. Sekoittaa suomen ja kurdin keskenään, mikä on oikeastaan aika hauskan kuullosta. Alku on suomea ja loppu kurdia, tai toiste päin.Tyttö on oppinut sanat oikeastaan veljeltään. Niin kun esim: teetä, täältä, täällä, äiti, baba, kiitti ja yrittää toistella muitakin arkipäivän sanoja.
Tyttö oppisi sanomaan äiti n.9-10kk iässä.
Äiti on niin voimakas sana, ainakin minun korvaani. Äitinä olo on oikeastaan, kun luotu minun luonteeseen.

En ole koskaan ollut mikään reissaaja. Enkä menijä. Meistä herra M enemmänki tykkää mennä ja tulla.

Minulle oli ihan selvää pienestä lähtien, että jonain päivänä minusta tulee äiti.
Minä olin aina se, joka leikki nukeilla ja muut leikki isojen ”tyttöjen” leikkejä.

Olen ajatellut, että minkä ikäisenä olisin lapsia hankkinut jos en olisi alkanut esikoista odottamaan. Lisäksi oli selvää, että haluan lapset pienellä ikäerolla. Muistan itse kuinka leikin oman siskoni kanssa. Ja kuinka sitten taas asiat muuttui, kun pikkusisko(puoli) syntyi. Olin tuolloin 10v. Pienenpänä sitä ”sopeutui” jotenkin paremmin. Ja myöhemmin saa keskittyä itseensä ja antaa tukensa omille lapsille päätösten tekoon. Ehkä joku päivä saan kuulla sanan ”mummi” omilta lapsen lapsilta. 😊

Enkä panikoi, että vanhenen nopeammin ku on omia lapsia. Lapset tekevät ainakin minun elämän rikkaammaksi, ja tunnen itse olevani jotain suurta. Ja olo tuntuu nuorelta vielä 50v:nä! 😊

Voihan flunssa! Herra M on vatsataudissa ja minulle puhkes flunssa. Kurkku on karhee, ja ääni down..
Olisin mielellään ollu terve. Lisäks myös minun vatsaa vääntää. Eli varmaan joku vatsaflunssa yhdistelmä päällänsä.

Poika toi ulkopukunsa + kengät heti aamusta. Ei oikeen ymmärtänyt, ettei ilman aamupalaa voi ulos lähteä. Muutenkin poika on ihanassa uhmaiässä. Eli oikeastaan, joka asiasta saa kinata ja neuvotella. Poika on myös kova puremaan. Yhden jos toisenkin kerran on hampaanjäljet ollu kädessä. Yleensä pureminen on kohdistunu siskoon. Jos oikeen suututtaa, niin kyllä tämä mamma saa naskalit ranteeseen. Uutena asiana on poika oppinu repimään leikkikaverin hiuksista, jos ei leikit mene putkeen.

Molemmista lapsista löytyy jonkin verran tempperamenttia! Eli kyllä tuo nuorimmainenkin osaa jo kiukutella. Mutta hän tekee sen lähinnä, jos väsyttää tai on nälkä.

Herra M ja poika on aika samanlaisia luonteeltaan. Ja tyttö on lähinnä kopio minusta. Poika näyttää enemmän piirteiltään minua, ja tyttö taas isäänsä.

Tänään suunnittelin tekeväni pullaa, kun laskiainenkin näyttäisi sunnuntaina olevan. Mutta jos tämä flunssa vielä pahenee niin voipi olla, että pullan teko jää toiseen päivään.

Ruokaakin pitäisi syödä, mutta ku mieli ei tee mitään. Mulla on aina tämä ”ongelma” ettei vain ruoka maistu. Joskus voisi syödä hevosen ja nyt tänään join vain teetä aamulla, enkä syönyt mitään. Osaks kyllä tän kurkun takia.. Meillä on tapana herra M:n kanssa sairastaa samaan aikaan. Ja aina ensin lapset sairastuu sitten me. Herra M lähti hakemaan Helsingistä tietokonetta. Ei tarvitse välttämättä puhelimella blogia kirjoittaa.

Varmaan aika moni miettii, että miten kehonkuva ja painon nousu/lasku vaikuttaa omaan näkemykseen.. Ja kuinka raskaus, ilmasto vaikuttaa ihon laatuun.

Pienenä/nuorena olin hyvin pieni, ja laiha..
Myöhemmin lihoin 69kg:ta 85:kg:aan. Laihduin kuitenki takaisin 69kg:aan. No.. Sitten aloin odottamaan esikoista. Tällöin painoin 76kg:aa Ns. lihomista ei esikoisen raskausaikana tullut, paino nousi koko raskausaikana sen 8-10kg. Ja jo 6vk jäkitarkastuksessa paino oli 72kg:ssa.
Tyttöä odottaessa paino nousi reipaasti 72kg:sta 94kg:aan.. Se oli kyllä kova paikka!
Jälkitarkastuksessa paino oli vain +2kg lähtöpainosta.

Tällä hetkellä voisi luulla, että olen vain syönyt väärin. Alavatsamakkara on ”työntynyt” lähinnä ulos päin.

Oikeastaan raskausarvet ovat ainoat jotka on muuttanut kehon kuvaa..

Mielestäni olisi ihme jos ei raskaus näy kropassa! Ja tietty se, että keho muuttuu koko ajan kohdun kasvaessa.

Pituutta minulla on se 174-175cm.
(mitattu viimeksi 7-luokalla)

Joka raskaus ja elämäntilanne on erillainen. Ja tähänhän pitää sopeutua sekä mielen, että kropan!

Ihmettelen myös miten iho reagoi eri ilmastoihin ja juurikin raskauteen. Samoin hiukset.

Itsehän en juurikaan meikkaa, eli welcome näppylät. Ja kulmia taisin nyppiä viimeksi viime vuonna 😂

Kärsin kuitenkin ihmeellisen kuivasta ihosta. Ja allergia ihottumasta..(joka on lähinnä oikean puolen kädessä keskisormessa ja nimettömässä) Lisäksi koruja mm. sormuksia en ole alkuraskauden jälkeen pystynyt pitämään. Jostain syystä iho reagoi raskauteen näinkin oudolla tavalla. (Neuvolatädin sanoin: ”raskaus tekee ihmeitä sekä mielelle, että koko kropalle”.)

Kärsin myös kuivista hiuksista.. so nice. Olohan on siis ”todella” hehkeä.

Puhumatta tästä kutiavasta allergia ihottumasta.. Eilen taas sai rasvailla hydrocortisonilla, ja toivoa kutinan loppuvan.. Olohan on oikeastaan tuskainen yöllä, kun herää hirveään kutinaan vaikka haluaisi nukkua! 😣

Niin ja se söperrys.. Eilen tein esikoisen kanssa herra M:lle kakun. Mikä sopii hyvin tähän omakuva artikkeliin 😂

Niin ku herra M nukkui patjalla viime yön. Meni kiltisti hakemaan patjan, ja huuteli hyvät yöt.
Heräsin yöllä siihet, että esikoinen nousi unnissaan istumaan. Aika nopeasti laittoi pään takasin tyynyyn.. Aamulla huomasin ettei pojan pää ollut tyynyllä, vaan varpaat sojottivat pystyssä tyynyn päällä 😅

Herra M on vissiinkin tänään ”kotona”. ”Kotona” sen takia, että herra M viihtyy koko päivänä sen 2h meidän kanssa, ja lähtee omille teilleen. 😉

Eipä se minua juurikaan haittaa. Lapsillahan on tietty päivärytmi, ja sen mukaan mennään! Tällä viikolla ei taida olla muistettavia menojakaan.. Mutta ei siinä, lapset odottelevat aamias lettujaan.

Terve vaan arvon ystävät!

Meillä on täysi sairastupa ollut puoli yötä.. Esikoinen nukahti jo kello puoli yhdeksän illalla. (Mikä ei ole hänen tyylistään)

Noo, kävin sitten illalla lasten nukahdettua suihkussa. (Niin ku varmaan kaikki pienten lasten äidit tietävät) Sain siis molemmat lapset nukahtamaan ihmistenajoissa! (Mikä voittaja fiilis!) Tuota voittaja fiilistä ei sitten kauaa kestänyt. Laitoin herra M:lle viestin, että tulee ”hiljaa” kotiin. (Tämähän ei koskaan toimi, koska kaikki mahdolliset valot pitää räpsäyttää päälle. Ja ehdottomasti ”hiipiä” makuuhuoneeseen kysyäkseen, että nukunko jo..) Esikoinen rupesi kitisemään, ja kulosti tuskaiselta. Ei kauaa mennyt, kun koko sänky/lattia oli oksennuksessa. Ja oksennusta valui sängyn kaiteiden välistä..

Siirsin esikoisen herra M:n ja minun sänkyyn. Poika oli jo tuolloin vähän lämmin. Siivosin oksennukset, ja vaihdoin pojan sänkyyn lakanat.

Sänkyyn mennessäni pikkumies oli tulikuuma. (Siis suurentelematta minun käteni ”paloi”) Minä hain nopeasti kuumemittarin. Kuumetta oli 40,1 astetta! Tällöin herra M tuli kiireellä kotiin. Esikoinen vai makoi vetelänä. Herra M:n saavittua huoneeseen esikoinen nosti päätään, ja oksensi herra M:n tyynylle 😀 Herra M vei pojan viileään suihkuun, ja minä etsin särkylääkkeet valmiiksi. Esikoinen vilkutteli kattoon päin ennen suihku vaihetta. Ja jo tässä kohtaa soitin hoitajalle. Esikoinen on taipuvainen kuumekouristuksille. (Ihmettelen suuresti, ettei tällä kertaa saanut yhtään kohtausta 😶)

Tuon jälkeen ei kuitenkaan enään oksentanut, ja kuuma alko laskemaan. Itse nukahdin vasta kello kaksi yöllä. Lähinnä sen takia, että jos poika olisi alkanut kouristelemaan/oksentamaan. Hän kuitenkin nukkui sikeästi aamuun saakka. Nyt menee jo hienosti aamupala alas. 😂

Sitten se matka tarina: 

Matkalla paratiisiin? Niin mitenkä sen nyt ottaa…

Kannattaako lähteä yksin ensimmäistä kertaa lentokoneella ja 3kk ikäisen vauvan kanssa Turkkiin.. No miksikäs ei 😎

Itse lähdin esikois pojan ollessa 3kk turkinmatkalle kuukaudeksi.
Onneksi suomen päässä oli mukavia Turkkilaisia miehiä ketkä antoivat kokonaisen penkkirivin minulle ja pojalle. Tai sitten eivät kestäneen puklun lemua, who knows 😂

Mutta tosissaan matka Turkkiin meni muuten todella hyvin, mutta poika puklaili reippasti paitansa maitoon. Lisäksi korkealla taivaalla oli paljon ilmakuoppia mitkä saivat minun oloni pyörryksiin.

Olin sen verran ”viisas”, että otin pojalle kantorepun mukaan. Se oli hyvä ratkaisu. Etenkin ku yksin lensin.

No Turkkiin lento kesti n. 3h ja 30min.. Ja muistan laskeuduttuani, että kuinka pelottava matka bussilla terminaaliin oli. Eihän se niin justiinsa, mutta passitarkastuksen jälkeen iski iso paniikki. Onneksi oli puhelimessa facebook messenger. (Luulis ettei hätätilanteessa mieti puhelinlaskua, mutta..?) Tunsin oloni todella tyhmäksi, kun herra M odotti minua 10m päässä missä minä olin. 🤗
No mutta herra M oli ilonen, etten tehnyt katoamis temppua. Lensimme siis pojan kanssa Helsinki-Istanbul välin kahdestaan. Herra M liittyi matkaamme Istanbulin lentokentällä. Lensimme Istanbulista vielä Malatyaan myöhemmin illalla n. klo: 20.00 aikaa.

Muistaakseni olimme kymmenen maissa huoneistossa jonka herra M oli vuokrannut Turkissa olo ajaksi.
Huoneisto oli kolmioksi tarkoitettu, ja valmiiksi kalustettu. Siellä oli myös kaksi vessaa. (Luojan kiitos!)
Toinen vessa oli sellainen mikä suomestakin löytyy, ja toinen.. No, reikä lattiassa ja siihen malliin. (Ei olis ollu kiva kyykkiä tuntia.. Terveisin ärtyneen suolen omistaja) Minä käytin perinteistä ja herra M Turkkilaista. Perinteisessä vessassa oli lisäksi kylpyamme ja suihku.

Olimme aika rauhaksiin seuraava päivä. Koska poika ja minä olimme todella väsyneet matkasta.

Herra M oli järjestänyt minulle ihanan yllätyksen muutama päivä saapumisemme jälkeen. Hän oli pyytänyt serkkunsa meille lapsenvahdiksi. Ja vei minut paikalliseen ostoskeskukseen syömään/shoppailemaan.
Muina päivinä kävimme kiertelemässä Malatyan keskustassa. Olimme Turkissa tammi/helmikuussa jolloin ilmalämpötila oli n.+6-+8 astetta. Aurinko paistoi aivan älyttömän hohkaavasti. Muistankin kuinka poskipäitä kuumotti 3h ulkona olon jälkeen. Mutta siis yhtä kylmä, kun meillä keväällä.

Kävimme myös sukuloimassa herra M:n setien luona. Samalla näin herra M:n serkkuja. Täytyy kyllä myöntää ettei pää enää kestänyt yhtään nähdä herra M:n sukulaista loppu ajasta.

Loppu ajasta kävimme miehen äidin ja isän luona. Ei siitä pusuttelusta meinannut tulla loppua. 😥
Herra M:n vahemmat asuvat kivi/betoni talossa jossa on huoneita jokaiseen tarkoitukseen.. Heidän kanssa asui myös herra M:n kaksi siskoa ja yksi veli. Poika oli totta kai kaiken keskipisteenä. Lähes.. Muistan, että herra M raahasi minut huoneeseen jossa oli ainakin kahdeksan naista rivissä. Olo oli, ku supermallilla tuomariston edessä. Ensimmäisenä aamuna vessaan mennessäni meinasin äässilleni lentää, kun vessan ikkunasta näkyi naudan ruhon roikkuvan puusta. Lisäksi kanat pomppivat ruhon alla, ja kukko kiekui tunkiolla päällimmäisenä.
Siellä emme viihtyneet, kun kolme päivää. Lähinnä sen takia, että halusimme viettää vielä viikko ilman hösellystä ennen takasin lentoa.

Jos kokemuksesta pitäisi sanoa niin voisin väittää, että rukouskutsun ensi kuulemimen oli mieleen painuvaa.. Aivan mahtavan kuulosta!

Ensimmäisenä aamuna ei ollut kyllä kiva herätä rukouskutsuun. Meinasi tämä mamma kierähtää sängystä alas, poika tosin vaan käänsi kylkeä  tyytyväisenä.

No loppujen lopuksi lähdimme lentäen Malatyasta Istanbuliin. Ja herra M jäi Istanbuliin töihin. Lensin siis samaa reittiä yksin kotiin mistä olin tullukkin. Reissu oli hyvä kokemus siinä mielessä, että kyseessä oli ensimmäinen matka lentäen. Mutta aivan mahtava. 😊
Sillä matkalla ymmärsin kuinka pieni mielisiä ja yksinkertaisia me suomalaiset olemme.

Toivoisin, että jonain päivänä saisin kokea tuon Turkin ihanuuden uudestaan 😊❤

HERÄTYYS! Lapset heräsi 7.45, ja heräsin siihen, että nuorin lapsemme höpötteli itsekseen pinnasängyssä.
Kyllähän esikoinenki tiensä äidin viereen löysi. Pinnasänkyjen pinnojen välistä leijaili vieno kakan tuoksu. (Tämä on niitä hetkiä elämässä, kun rukoilet ettei kyseessä ole ns. niskakakat 😣) Nooo.. Kakathan oli tällä kertaan hulahtanut punttiin… Pieni toivon pilkahdus löi toivoa takaraivossa. Jes, sänky ei ole kärsinyt kakka vahinkoa!

Nuorimmaisella tuli kova kiire olohuoneeseen leikkimään. Eli ensin leikkiä, sitten aamiainen.
Esikoinen katsoo pikkukakkosta, ja nuorimmainen popittaa vieressä ohjelmasta tulevan musiikin tahtiin. 😂 Jokseenkin huvittava lastenohjelma naurattaa sekä esikoista, että nuorimmaista. Nimittäin seikkailukone! Ihmehän se olisi jos ei ukkeli punasissa capreissa ja sinisessä repussa, pipo päässä innostaisi lapsia seikkailun saloihin 😂

Meillähän on kaksi undulaattia. Välillä päivisin päästämme linnut lentelemään olohuoneeseen. Tämä täytyy tehdä yleensä sillon, kun olemme päiväunilla tai pois kotoonta. (Esikoinen pelkää, kun linnut lentelevät vapaana.)

Ai mitä minä teen aamulla?
Katson lasten leikkiä, ja kirjoitan blogia. Mietin samalla uusia kirjoitusaiheita arvokkaiden blogi ystävien kanssa jaettavaksi. 😉 Kuulostelen myös masu beben liikkeitä aamuisin. Tosin hän on enemmän iltasin virkeällä tuulella.. Yritän muistella tässä samalla, että mihinkä aikaan se herra M pitikään herättää. Hänellä ku on koko viikonloppu ohjelmoitu.
Toisin ku minulla ja lapsilla. Meillä päivät menee lähinnä fiilinki pohjalla..

Me yleensä syömme arki aamusin ennen klo: 9:ää. Lähinnä sen takia, että Holbby cityn sairaala alkaa yhdeksältä. Ja sen jälkeen tulee viidakkoperhe. (Vaikka kyseessä on uusinnat.. 🙄)
Äidit ketkä sanovat ”En minä katso tv:tä, minä leikin aina lasten kanssa” valehtelevat!
Kyllä minä myönnän katsovani. Ja annan myös lapseni sitä katsoa. (Lähinnä lastenohjelmia)
Katson kyllä aika usein yksin ollessani lattialla istuen. Nuorimmainen mönkii aika usein syliin ja esikoinen tulee viereen istumaan/leikkimään.

Yleensä puolen päivän aikoihin menemme päiväunille. Jostain kumman syystä minun on myös nukuttava. Jos näin ei tapahdu itken ja poljen jalkaa, kun pieni lapsi! Ai miksikö? En tiedä. 😁 Alkuraskaudesta lähtien olen nuokkunut ruokapöydässä. Ja siis helpotusta ei näytä tulevan. Neuvolatäti pelotteli jo raskausdiabeeteksellä, ja kilpirauhasarvojen heittelyllä. Sokerirasitukseenhan olen joutunut joka raskaudessa, ja niin joudun myös tässä. Suvussamme on 2 tyypin diabeettestä, ja tästä syystä minä joudun sokerirasitukseen rv 24-28.
Olen niin sanotusti riskiryhmään kuuluva odottaja. 😶
Yyh.. Kylmät väreet tulee pelkästään sen sokerilitkun juomisen kuvittelemisesta. YÖK!

MYÖHEMMIN PÄIVÄLLÄ:
Myöhemmin pitäisi lähteä käymään kaupassa. Nythän herra M on ohjelmoinut viikonloppunsa,  siispä minun tehtäviini kuuluu kaupassa käyminen.
Ainut kakka juttu on se, ettei talonyhtiössä ole hissiä.. Joudun siis raahaamaan lapset toisesta kerroksesta kellari kerrokseen, ja raahaamaan kahden istuttavat rattaat ulko kautta rappusia ulos. Kauppaan mennessä istutan molemmat lapset rattaisiin. (Lähinnä oman mielenterveyden takia) Ja kaupasta tultua esikoinen saa kävellä rattaista kiinni pitäen kotiin. Näin kauppa matka menee mukavasti eikä esikoisellekkaan tule himoja lähteä juoksemaan ympäri kauppaa. Takasin huoneistoon kapuaminen onkin sitten eri juttu..

Suunnittelin tekeväni tänään pizzaa. Ai miksikö en laita herra M:ää tekemään. Siksi koska saan kuulla teoriatunnin siitä miten tulee tehdä ”hyvä” pizza. Ja siis herra M:n mielestä suomalaiset tekevät vain ”pannupizzoja”. 😑 En ikinä pyydä herra M:ää siivoamaan, koska saan kuulla kuinka ”väärin” siivoan. (Ammatiltani olen kodinhuoltaja. Ja sekä kodinhuolto, että ruonlaitto kuuluvat toimenkuvaani.) Lisäksi herra M ei osaa edes tiskata hiljaa. Siispä teen asiat itse jottei pääni hajoa. 😥 Ja nyttenhän sain astiapesukoneen. Aivan mahtava vehje! I’m in love ❤ Ja pyykinpesukone on toiminut alkukankeuden jälkeen hienosti.

Ajattelin myös tänään ostavani itselleni elokuvan.
BRIDGET JONES AND BABY 😍
Herra M ei ole kotona, kun vasta yöllä niin minä saan hyvän leffaillan lasten kannettavan dvd-soittimen voimin 😂 (En omista siis tv:seen yhdistettävää dvd-soitinta enkä muutakaan video vempelettä.)

 

Meidän päivärytmi menee aika lailla samalla lailla, kun muissakin perheissä.

– Herätään
-syödään
-leikitään
-ulos (jos lapset ei ole hetänneet kukon laulun aikaan)
-syödään ruoka
-päiväunet
– herätään
-ruoka
– ulos/kyläilemään tai jt.
– sisälle
– välipala
– leikkiä
– iltapala (lapset saattavat syödä iltapalan eri aikaan, koska nuorimmainen menee aikasin yö unille.)
– rauhotutaan sänkyyn ja nukutaan.

Toivottavasti saitte nyt jonkin näköisen kuvan päivärytmistämme, tämän sekalaisen sepustuksen tuloksena. 😁 Hyviä päivän jatkoja. Tämä mamma jatkaa tee hetkeään! 😉

 

Päässä vilisee erinnäisiä kirjotus aiheita. Mutta ajatteli, että voisin perjantaisin kirjoitella raskausviikoista.

Nyt siis rv 17+1, mutta mielestäni kirjoituspäivällä ei ole varsinaista merkitystä..

Mielessähän pyörii paljon rakenneultra, ja se miten bebe masussa jakselee. Liikkeitä olen tuntenu jo rv 14 asti. Mutta lähinnä oikealla puolella alavatsassa. Ja välillä on päiviä, kun ei liikkeitä tunnu.
Minullahan on sydänääni laite. Mitä en kyllä käytä, kun vaan liikettöminä päivinä.

Viime neuvolassa kaikki oli loistavasti, paitsi painosta sain noottia.. 😥

Paino: -332g/vk
RR: 113/75
B-Hb: 140
Sydämmen syke: 145+
Liikkeet: +

Np-ultrassa rv 12+4 kaikki oli hyvin. Niskanturvotus oli 1,4mm. Kotiin tuli kirje viikko tuon jälkeen, että riskiä ei havaittu.

Sitten tietty kiinnostaa beben sukupuoli. Meillähän on jo poika ja tyttö, ja siis ilmoitan jo nyt ettei vauvan sukupuolella ole mitään merkitystä. Pääasia on, että vauva on terve!

Tämä raskaus on täysin erillainen, kun kahdessa aikasemmassa. Esikoisessa oksensin kerran rv 16, mutta tämä tapahtui verenpaineiden äkkinäisen laskun takia. Ja kärsin matkapahoinvoinnista. Toisesta oli aamusin yökkö olo n.kolmen pv ajan.
No.. Tästä oksentelin, ja pahoinvointi painottui lähinnä iltapäivään/iltaan. Rinnat oli esikoisesta kipeät vain kylmällä. Tytöstä ennen kun kerin edes testiä tehdä. Tästä kolme yötä rv 16+. Turvotusta ei ollut ekasta ollenkaan. Toisesta aivan älytöntä. Ja tästä kesti muutaman viikon. Ensimmäisessä raskaudessa vatsan kasvu oli hidasta. Toisessa raskaudessa maha oli tiellä jo rv 16. Tästä ei kunnolla erota jos on löysä paita päällä. Toisessa raskaudessa oli hirveät kivut. Ekassa ja tässä raskaudessa ei oikestaan kun hetkillisiä. Ekassa ja tässä raskaudessa herra M ei ärsyttänyt niin paljon, kun toisessa. Rukka parka joutui elämään hullun vaimon kanssa.

Siispä oloni kallistuu pojan puolelle.. Vaikka toinen tyttökin kelpaisi. 😉

Hömppä testit näyttävät 50/50..
Sykkeistä sen verran, että esikoisen sykkeet olivat n. 150-160 ja laskivat 130-140 loppua kohden.
Toisesta n. 145-155 ja pysyivät noissa luvuissa. (Paitsi synnytyksessä vauva sai spurtteja ja syke kävi 200:ssa)
Tässä raskaudessa sykkeet on 126-153 😂
Enpä usko, että noistakaan mitään voi päätellä..
Vatsan muoto on samanlainen, kun esikoisesta.

Rakenneultra on rv 20+4.. Sitä ennen vielä muihin aiheisiin 😉

Vatsa on mukavasti ”kiinteytynyt” tosta alamakkaran kohtaa. 🤗 Ilahduttavaa!